Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


JTK-GSX1300R Hayabusa

Rautaperseajo - BB1500
30.-31.5.2008


Bun Burner 1500 (BB1500) ajon tavoitteena on ajaa vähintään 1500 mailia (2414 km) puolessatoista vuorokaudessa (36 h).

Toisena ajovaihtoehtona mietin SS2000K-ajoa, jossa ajetaan vuorokaudessa 2000 km. Matkana tämä ei ole mahdoton, mutta aikarajan tiukkuuden vuoksi taukoihin tai muihin viivästyksiin ei jää kovin paljon ylimääräistä aikaa. Ehkä tämäkin joskus tulee kokeiltua, mutta nyt lopullinen valinta oli BB1500 ja toukokuun viimeinen viikonloppu (30.-31.5.2008). Säätiedot näyttivät hyviltä koko maassa, eikä koko reissun aikana tullut pisaraakaan vettä taivaalta. Pohjois-Lapissa oli yöpakkasia, joka aiheutti omat ongelmansa suoritukseen, mutta siitä myöhemmin.

Alkuperäinen reittisuunnitelma muuttui matkan varrella hieman, kun aika alkoi loppua kesken. Lähtö- ja paluupaikaksi valittu Vuosaaren Shell täytyi unohtaa ja lopetuskuitti ottaa jo Keravalta - virallinen lähtöaika 8:36 ja lopetusaika Keravalla 20:23, joten aika täpärälle meni. Onneksi kilometrit näyttävät riittävän, jopa Genimapin lyhyimmän reittiversion mukaan.

Reitti

Halusin nähdä Tornionjokilaakson ja ajaa Muoniosta Pokan kautta Inariin; muu reitti muotoutui sitten näiden mukaan. Melko tapahtumaköyhää ajelua Helsingistä Tornioon ja taas Kemijärveltä takaisin Helsinkiin. Eipä pohjoisessakaan mitään ihmeellistä tapahtunut, mutta aina ne maisemat ja keskiyön aurinko sykähdyttävät.

Valmistelut

Mopo oli taas talven aikana jotenkin vaihtunut ja nyt alla oli uudenkarhea Hayabusa vuosimallia -08. Busanistien loistavan palvelun kautta hankittuun takalaukkutelineeseen kiinni Givin sovitelevy ja vanha Givin E36-laukku. Navigaattori matkusti tankkilaukussa, koska en ole ehtinyt hankkia mitään järkevää telinettä sille. Tankkilaukun muovitasku ei ole paras mahdollinen paikka navigaattorille, koska auringonpaisteessa siitä ei näe käytännössä mitään. Varsinaisesti navigaattoria ei kyllä tarvinnutkaan koko matkan aikana, reitti oli sen verran selkeä ja yksinkertainen.

Eväitä en mukaan ottanut muutaman energiapatukan ja 1,5l vesipullon lisäksi. Matkan varrelta saa kyllä syötävää ja juotavaa. Kaikista pohjoisinta lenkkiä varten yötä myöten suunnittelin täyttäväni Airamin termospullon kuumalla teellä, mutta eikö Torniossa huoltoasemalla käynyt ilmi, että termari oli särkynyt matkan aikana.

Helsinki-Tornio

Lähtö reissuun 30.5. Vuosaaren Shelliltä, joka sijaitsee sopivasti lähinnä kotia.

Mittarissa 2.449 km ja kuitin virallinen lähtöaika 8:36. Shellin kello oli reilut 10 min myöhässä, mutta en lähtenyt oikomaan asiaa.

Alkumatka reippaasti moottoritietä Tampereelle, josta ilmeisesti ikuisesti rakenteilla olevan ohitustien kautta Parkanoon, missä tankkaus. Matka jatkui tylsän oloisia teitä pitkin Ylivieskaan, siellä taas tankille. Ilma oli hieno, aurinko paistoi ja lämmintä noin 20 astetta.

Ylivieskasta Tornioon, missä olin noin 19.15 tankkaamassa ja nauttimassa sämpyläkahvit. Rasvasin myös mopon ketjut. Termari oli mennyt rikki, joten lämmintä juomaa en mukaan saanut. Toki olisin voinut hakea viereisestä kaupasta uuden termarin, mutta arvelin siihen kuluvan liikaa aikaa.

Tornio-Haaparanta-Muonio

Torniosta navigaattorin koordinaatit kohti Muoniota. Olisin löytänyt tien ilman navigaattoriakin, mutta uteliaisuudesta päätin seurata sen ohjeita, sillä se kehotti ajamaan Haaparantaan ja kohti Muoniota Tornionjoen Ruotsin puoleista rantaa pitkin. Ilmeisesti reitti on sitä kautta jonkin verran lyhyempi tai nopeampi. Mikäs siinä, en ole siellä päin Ruotsia koskaan käynytkään.

Tästä pääsee takaisin kotimaan puolelle. 30.5. klo 20:53

Ylitorniossa ylitin joen ja olin taas kotimaan puolella. Matkailu avartaa. Napapiirin ohitus tapahtui jossain vaiheessa, joulupukkia eikä kyllä ketään muutakaan näkynyt. Kaikki paikat olivat kiinni ja ihmiset  muualla viettämässä perjantai-iltaa.

Ei ollut ketään kotona myymässä matkamuistoja kulkijalle. 30.5. klo 21:14

Muonioon saavuin n. 23.15. Automaatista tankki täyteen ja laukusta kaikki mahdolliset vaatteet päälle. Uusi takaisku: laukussa olleet kaksi Battery-tölkkiä olivat  tärinän seurauksena ruiskineet sisältönsä ulos ja varavaatteet lilluivat Battery-liemessä. Fleece-pusakka oli aivan märkä, talvihanskat samoin - ja niin tahmeat sokerista, että ei niillä voinut edes kuvitella ajavansa. Onneksi muovikassissa ollut ajopuvun lämpövuori oli vain hiukan kastunut, sen pystyi vetämään päälle. Mitä opin: pakkaa termari kunnon pehmusteisiin äläkä ota laukkuun tölkkejä tai laita ne ainakin kunnolla muovipussiin.

Muonion "keskusta" oli muuten autio, mutta 3-4 autollista nuorisoa ajeli p-rallia ympäriinsä pitäen tavanomaista älämölöä reilun 100 desibelin voimalla. 30.5. klo 23:26

Muonio-Inari-Kemijärvi

Muoniosta jatkoin kohti Sirkkaa ja Levitunturia. Vaikka aurinko paistoi koko ajan, alkoi kylmyys tuntua. Mopon lämpömittari näytti edelleen pari, kolme astetta plussaa, mutta ajoviima viilensi tunnelmaa tehokkaasti.

Lunta oli vielä runsaasti tuntureiden ja vaarojen rinteillä sekä maanteiden varsilla ojissa. Paikka paikoin asfaltti tuntui melko liukkaalta: mustaa jäätä! Ei tehnyt mieli kokeilla pitoa kurveissa, joten vauhti laski hyvin alhaiseksi.

30:5. klo 23:56

30.5. klo 23:57

Tie Sirkasta Pokkaan on päällystämätöntä ja siellä täällä oli vielä hyvin pehmeitä kohtia kelirikon vuoksi. Busa ei ole varsinainen kurapyörä, mutta hyvin sillä eteni, kun vauhtia piti riittävästi. Kuoppia ja lätäköitä väistellessä tulikin mieleeni, että Busa on kuin taistelulaiva: hiljaisessa vauhdissa ja paikallaan raskas ja kömpelö, mutta kun se pääsee vauhtiin, sille ei pärjää monikaan.

31.5. klo. 0:36

Idyllisiä näkymiä Pokan tien varresta. 31.5. klo 0:37

Kaikkien kurapyörien äiti. 31.5. klo 0:59

Pokasta Inariin tie on jälleen päällystettyä. Nyt lämpötila oli laskenut selvästi miinuksen puolelle ja vähän isommatkin lätäköt alkoivat jäätyä. Tien varrella olevat lammet ja vähäisen virtaaman joet olivat edelleen kaikki melko paksussa jäässä. Koska osa vaatteistani oli Batteryn kyllästämiä, päälläni oli vain tavanomainen Sweep Breeze -ajopuku lämpövuorineen. Oli pirullisen kylmä ja parinkymmenen minuutin välein oli pakko pysähtyä lämmittelemään. Aikaa kului aivan liian kauan ja ensimmäisen kerran olin selvästi aikataulusta jäljessä. Myös kaikki lähiseudun porot olivat liikkeellä hidastamassa menoa.

Etuajo-oikeus on meillä. 31.5. klo 1:42

Joet ja lammet olivat vielä jäässä. 31.5. klo 2:38

Viimein noin klo 03:15 olin Inarissa, jossa tankkasin automaatista tankin täyteen. Bensa oli hinnoissaan, lähes 1,60 e/litra.

Neste Inari 31.5. klo 3:21

Reippaasti vain kohti etelää, oltiinhan sentään JO puolivälissä. Ajatus tästä, kun oli kylmä, nälkä ja vähän väsynyt, ei tuntunut kovin hyvältä. Tunnelma parani kuitenkin koko ajan auringon lämmittäessä entistä enemmän. Vauhtia pystyi taas pitämään kunnolla, kun ei tarvinnut pelätä liukkautta.

Kemijärvi-Mikkeli

Matka eteni normaalisti Kemijärveltä etelään, Suomussalmen, Kajaanin ja Kuopion kautta Mikkeliin. Noin kolmensadan kilometrin välein tankille ja samalla energiapötkylä, kuivattu hedelmä tai keksi suuhun ja pienet hörpyt vesipullosta. Ihme kyllä pahempaa näläntunnetta ei ollut vieläkään. Liikenne vilkastui koko ajan, olihan lauantai ja lakkiaispäivä.

Nyt aikataulu oli jo melkein pari tuntia myöhässä ja ensimmäiset "ei tästä taida mitään tulla" -ajatukset alkoivat kyteä pääkopassa. Pidempiin taukoihin tai valokuvaamiseen ei enää ollut aikaa, se oli selvä. Onneksi aurinko alkoi jo lämmittää hiukan eikä palelu aiheuttanut enää sellaista kokovartalotärinää kuin viimeiset pari, kolme tuntia.

Aikatauluongelma vain paheni, koska liikenne oli niin vilkasta enkä halunnut ottaa riskiä kortin menettämisestä enkä edes isoista sakoista. Sellaisella rikesakkorajalla matka eteni koko ajan, kun vain pystyi päästelemään.

Mikkelin paikkeilla oli jo selvää, että yhtään ylimääräistä minuuttia ei jää tuhlattavaksi.

Pöljää touhuako? 31.5. klo 16:06 Pöljässä

Mikkeli - Heinola - Kerava

Toiseksi viimeinen tankkaus Heinolassa klo 19:10. Kaiken huipuksi automaatin kello oli kymmenkunta minuuttia edellä, joten aikaa olisi ajaa Heinolasta Vuosaareen vähän yli tunti. Ei onnistuisi rikesakkorajoilla ajaen, joten päätin ottaa lopetuksen Keravalle. Hiukan pelkäsin kilometrien riittävyyttä, mutta oikeastaan vaihtoehtoja ei ollut. Jos olisin mennyt sisään Tähtihoviin pyytämään leimaa ja oikeaa kellonaikaa kuittiin, olisi aikaa mennyt vähintään se 10 minuuttia, joten annoin olla.

Keravan automaatin kello oli taas vastaavasti muutaman minuutin jäljessä, joten kuittiaikojen perusteella matka Heinolan Tähtihovista Keravan Nesteelle vei aikaa tasan tunnin, todellisuudessa jonkin verran kauemmin. Virallinen lopetusaika Keravalla klo 20:23. Kokonaiskilometrimäärä mopon mittarin mukaan reilu 2.645 km ja Genimapinkin mukaan riittävästi, mutta ei yhtään liikaa.

Vielä loppumatka kotiin Vuosaareen, vähän ruokaa ja saunaan. Luulisi, että olisin nukahtanut saman tien, mutta jostain syystä ei edes väsyttänyt kovasti.

Yhteenveto

Hyvä reissu kokonaisuudessaan, mutta muutaman asian tekisin toisin, jos lähtisin uudestaan:

  • suoritus vähän myöhemmin kesällä, niin ei olisi niin kylmä ajella eikä pelkoa jäisistä   teistä
  • ajoreitti toisin päin; nyt aurinko paistoi ikävästi silmiin koko perjantai-illan
  • vaatteet ja mahdollisesti vuotavat juomat eri laukkuihin tai ainakin tiiviisti omiin muovipusseihin/kasseihin

Lisäykset

  • parin puuttuvan kuitin metsästyksen, kesälomareissujen yms. säätämisen vuoksi ajopaperit lähtivät tarkastettavaksi vasta heinäkuun lopussa
  • 9.8 08 nimi ilmestyi hyväksyttyjen suoritusten listalle IBAF ry:n sivuille
  • hyväksytty matka 2.446 km/1.520 mailia eli 199 km vähemmän kuin mopon mittari näytti - kannattaa siis todella ajaa reilusti yli vähimmäiskilometrien
  • 12.8. posti toi kunniakirjan, pinssit, tarrat ja rekkarin alustan. Sekä tarkastustoiminta että materiaalien lähettäminen tuntuu nyt toimivan paljon entistä paremmin.

(sivun alkuun)








©2017 layout9 - suntuubi.com