Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

JTK-GSX1400


Rautaperseajo - SS 1000

1.-2.6.2007




Ajatus Rautaperseajosta

Ajatus Rautaperseajosta sai alkunsa keväällä -06, kun lueskelin aiheesta tarinoita sieltä täältä. Iron Butt Association Finland ry:n (IBAF) sivujen tarinat tuli luettua läpi. Syksyn aikana vaikea mopokuume söi miestä ja ehkäpä ajatus Rautaperseajosta toimisi hyvänä tekosyynä hankkia uusi mopo :-)

Silloinen kulkine, Suzuki Intruder C800 ei oikein houkutellut ajamaan näin pitkää matkaa. Monet ovat ajaneet Rautaperseen pienemmälläkin mopolla hyvällä menestyksellä, mutta minusta tuntui siltä, että rekkajonon ohittaminen pikku-Intikalla ei ole sitä, mitä mukavalta ja turvalliselta matka-ajolta odotan. Voihan ne rekat tietysti jättää ohittamattakin...kuulemma.



Suzuki Intruder C800 -06

Kesä -06 meni siis menojaan Intikalla ajellen ja silloin tällöin Rautaperseajoa miettien. Ajokausi jatkui ja jatkui eikä oikeastaan kunnolla päättynytkään ennen kuin uusi vuosi alkoi.  Tammikuussakin olisi voinut vielä ajella, mutta silloin mopo jo lepäili tallissa.

Helmikuussa mopokuume huipentui käytännön tekoihin: Intikka vaihtui GSX 1400:een, kun niitä vielä oli saatavilla ja jopa "halvalla". Maaliskuussa pääsikin  jo  ajelemaan uudella mopolla.  5000 km mittarissa ennen vappua, lieneekö rikkomaton henkilökohtainen ennätys?

 

Järkeä vai ei? Vaarallista? Tyhmää?


Rautaperseajot herättävät ristiriitaisia tunteita. Toisten mielestä niissä ei ole mitään järkeä ja ajaminen ylipitkiä matkoja väsyneenä on jopa vaarallista. Moottoripyöräily ei liene kenellekään välttämätöntä nykypäivänä, joten siinä mielessä sen voidaan ajatella olevan tyhmää ja turhaa. Toisaalta mikään muukaan harrastus ei ole täysin välttämätön ja monesti unohdetaan, kuinka paljon motoristit tuovat valtion kassaan rahaa erilaisina ajoneuvo-, polttoaine- ja vakuutusmaksuveroina. Näillä rahoilla mm. tuetaan monia muita harrastuksia.

Väsyneenä ajaminen on vaarallista. Turhien riskien ottaminen, järjetön kaahaaminen ja omien kykyjen yliarviointi on vaarallista. Nämä vaaratekijät ovat ilman muuta olemassa myös Rautaperseajoissa. Ajojen tarkoituksena on oppia tuntemaan omat rajansa, suunnittelemaan pitkä suoritus etukäteen ja hyväksymään se, että suoritus on keskeytettävä heti, jos ajaminen tuntuu vaaralliselta.

Järki päässä, itsensä ja kalustonsa tuntien ja ilman turhia suorituspaineita ajaen en pidä Rautaperseajoa sen vaarallisempana kuin mitään muutakaan pidempää matkaa moottoripyörällä.

SS1000 reitti


Kevään aikana pyörittelin erilaisia reittivaihtoehtoja vanhalla Genimapilla. Loppujen lopuksi vaihtoehtoja ei kovin paljon ole: suoraan edestakaisin Hki-Rovaniemi-Hki tai jonkinlainen ympyräreitti. Kovin pienille teille ei kannata suunnata, sillä keskinopeuden on oltava kuitenkin reilu 70 km/h. Lisäksi suunnistaminen pikkuteillä kuluttaa liian paljon aikaa.

Lopullisiksi vaihtoehdoiksi jäikin edestakainen Hki-Roi-Hki ja nyt ajettu ympyräreitti. Päädyin siihen siksi, että arvelin sen tuovan hieman enemmän vaihtelua ajamiseen. Varmuuden vuoksi katsoin netistä etukäteen 24 h auki olevat huoltoasemat tankkauspaikkakunnilta. ABC-asemia löytyi melkein joka paikasta ja niistä saa melkein mitä vain itsensä huoltamiseen.

Kartan mukaan reitin pituus on 1687 km ja ajoaika reilu 22 tuntia siten, että jokaiseen tankkauspisteeseen on merkitty 30 min tauko. Tätä puolituntista jaoin pisteiden välillä 1-3 lyhyeen tupakka-, juoma- ym. taukoon. Varsin toimiva ratkaisu, joka antoi hyvin pelivaraa ja taukoja pystyi pitämään riittävästi.

 


(Lataa reitti Ajoreittejä -osiosta .itn-muodossa)

(sivun alkuun)

Eväät

Ravinnon tarve on hyvin yksilöllistä ja jokaisen pitää miettiä etukäteen, kuinka itsensä tankkaa matkan aikana. Liika syöminen väsyttää, mutta niin tekee myös verensokerin laskeminen liian alhaiseksi. Itse tankkasin noin kuusi tuntia ennen ajon alkamista terveellisen ja kevyen paistettua pekonia ja makkaraa sipulilla höystettynä -aterian, jota sulattelin parin, kolmen tunnin päiväunilla.

Mukaan otin kuusi Reissumiestä kinkulla ja juustolla, termoskannun vahvaa ja makeata teetä sekä pari Mars-patukkaa ja kaksi pulloa energiajuomaa. Loppujen lopuksi leivistä tuli neljä takaisin, Marsit jäivät syömättä ja energiajuomat juomatta. Matkan varrella nautin kaksi kertaa kahvit ja sämpylän ja matkan pohjoisinta pistettä juhlistin munkkikahveilla.

Ei siis mitään varsinaista ylensyöntiä, mutta eipä kertaakaan tullut nälkä eikä myöskään väsymys. Kuumaa juomaa olisi saanut olla enemmänkin, sillä aamuyöstä Kainuussa oli aivan helvetillisen kylmä ja kuuma tee lämmitti hyvin.

Väline

Suzuki GSX 1400 K6 (rek. 3/07)

Pyörä kävi 6.000 km:n huollossa Frank Nymanilla juuri ennen ajoa, joten kaikki oli teknisesti kunnossa. Mukaan otin pyörän omat työkalut - joilla en tosin juuri mitään osaisi tehdä - sekä paikkavaahtopullon. Kännykkään oli tallennettu valtakunnallisen hinauspalvelun numero. Näitä ei onneksi tarvittu.Sivulaukkuihin (Givi 36 l)  lisävaatteet ja reppu, jossa eväät ja tankkilaukkuun ajosuorituksen lokikirja, kännykkä, gps-paikannin ja jotain muuta pientä sälää. Takalaukkua en viitsinyt laittaa , koska sille ei ollut tarvista.

Laukut lisäsivät normaalikulutusta noin 0,5 l/100 km. Keskikulutus reissun aikana oli 5,9 l/100 km, mihin sisältyy vauhdikkaampaa moottoritieajoa Hki-Heinola ja Tre-Hki. Vauhdin noustessa yli 120 km/h alkaa möhkölle kakku maistua.

(sivun alkuun)

Suoritus: SS1000

1. Helsinki - Mikkeli

Lähtö Vuosaaren Shelliltä 1.6.2007 klo 21:25, joka oli kuitin virallinen lähtöaika. Ilma oli lämmin, noin 20 astetta ja taivas täysin pilvetön. Hyvä niin, mutta samalla se tiesi kylmää yötä, kuten myöhemmin ilmeni.



Lähtöhetki 1.6.2007: mittarissa 6027 km, klo 21:27


Alkumatka Hki-Heinola on tylsää moottoritietä, mutta hyvän keskinopeuden vuoksi se antaa mukavasti pelivaraa myöhemmälle ajolle. Nakupyörä vain ei ole parhaimmillaan moottoritiellä. 120 km/h saakka menee ihan mukavasti, jos ajaisi nopeammin, alkaisi pian kaivata edes jonkinlaista katetta. Mutta nopeamminhan ei saa ajaa :-).

Olemassa olevan Givin pleksin poistin suosiolla ennen ajoa. Siitä aiheutuvat pyörteet ja melu ovat sietämättömiä pitkällä matkalla.

Vaikka lähtiessä oli lähes 20 astetta lämmintä, laitoin valmiiksi päälle pitkät kalsarit, t-paidan ja sen päälle pitkähihaisen puuvillapaidan ja vielä sekoitekankaisen hihattoman slipoverin. Ajoasuna oli edellisenä kesänä hankittu Sweep Breeze -asu ilman lämpövuoria. Heinolan kohdalla piti pysähtyä ja laittaa yläosan lämpövuori paikalleen.

Tarkoitukseni oli tankata Mikkelin ABC-asemalla, mutta jotenkin missasin sen, enkä jaksanut lähteä hakemaan. Ajelin eteenpäin ja pysähdyin tankkaamaan Visulahdella, muistaakseni TB:llä. Asema oli kiinni, mutta automaatti toimi.

Tankkaus ja tauko Visulahdella 1.6.07 klo 23:45

2. Mikkeli - Iisalmi

Tavanomaista köröttelyä, paljon rekkoja liikenteessä. Matkan aikana pari lyhyttä tupakkataukoa. Huomasin, että mopon valot on suunnattu aivan päin p:tä. Lyhyet näyttivät pitkälle eteenpäin, mutta pitkät suoraan taivaalle. Pitkistä valoista ei näkynyt minkäänlaista valokiilaa tiessä - ainoastaan liikennemerkeistä näki, että valot on päällä. En jaksanut ryhtyä säätämään, näkyypähän lyhyet valot paremmin päiväaikaan vastaantulijoille.

Iisalmessa mopon tankkaus ja sämpyläkahvit. Vartijat katselivat ötököiden peittämää kypärää, minä ihmettelin, miksi tällaisessa paikassa on aamuyöstä peräti kaksi vartijaa. - Odota puoli tuntia, niin näet, sanoi toinen. Paikallisten kapakoiden mentyä kiinni porukka kuulemma siirtyy jatkoille ABC:lle. Ikään kuin vähän isompi nakkikioski, siis. Menoa ja melskettä luvassa, kertoi vartija. En jäänyt bilettämään Iisalmeen, vaan jatkoin matkaa kertoen vartijoille pistäytyväni Pudasjärvellä. Olivat vähän ihmeissään olevan näköisiä.


Tankkaus ja sämpyläkahvit Iisalmessa 2.6.07 klo 03:00

3. Iisalmi - Pudasjärvi

Matkan ehdottomasti raskain ja samalla mieleenpainuvin etappi. Lämpötila oli koko ajan laskenut ja oli nyt alimmillaan +3 astetta. Vaikka olin ottanut vielä laukuista löytyvät lämpövuorit ja ylimääräisen villapaidan päälleni, kävi kylmyys yhä pahemmaksi. Pari lyhyttä taukoa matkan varrella ja loput kuumasta teestä teki kauppansa. Enemmänkin olisi voinut olla.

Täysin pimeää ei ollut koko matkan aikana. Pohjoista kohden mentäessä taivas oli koko ajan melko valoisa. Auringon noustua hiipi ojista ja järvistä välillä sankka usva, jonka seasta olisi voinut hyökätä vaikka mitä metsän petoja eteen. Onneksi eivät hyökänneet, vaikka bongasinkin etäältä pari hirveä, pari kettua, jäniksiä vaikka kuinka paljon sekä muutaman yöllisillä retkillään olleen kissan. Plus noin miljardi erilaista yö-ötökkää, joista puolet liiskaantui kypärään ja mopoon.

Kylmyys ja usva tekivät tästä etapista koko reissun ainoan tovin, jolloin ajattelin, että ei tällaista viitsisi ihan työkseen tehdä. Toisaalta ajelu aavemaisessa, tyhjässä Kainuun korvessa auringon alkaessa pikku hiljaa lämmittää on juuri sitä, mitä tällaisesta reissusta myöhemmin ensimmäiseksi muistaa.

Törmääkö pimeästä hirvi, jänis vai kettu?


Pimeys väistyy vähitellen

Poronhoitoalue alkaa

Aurinko paistaa jo klo 4:08


Aamuaurinkoa Puolangalla klo 5:20

Matkan pohjoisimmassa pisteessä, Pudasjärvellä, juhlin nauttimalla ABC-Koillisportissa munkkikahvit klo 7:00. Lämpötila oli jo noussut siedettäviin lukemiin ja terassilla tuntui niin mukavalta, että unohdin kokonaan ottaa kuvia Pudasjärveltä. Paikallinen herrasmies palautti tyhjiä pulloja pari säkillistä ja odotti kellon tulevan sen verran, että pääsee juomaan aamiaisensa.

4. Pudasjärvi - Kalajoki

Vähitellen ihmiset heräilivät ja siellä täällä vastaan tuli autoja. Mistään ruuhkista ei voi puhua, vain Oulun ympäristössä oli hieman enemmän liikennettä. Reissun ainoat porot näin heti Pudasjärveltä lähdettyäni.


Poroja Pudasjärvi-Oulu -tiellä


Matka Kalajoelle sujui nopeasti ilman sen kummempia tapahtumia. Jälleen pari taukoa matkan varrella. Ouluntullista ostin termariin kuumaa vettä ja pari teepussia myöhempää tarvetta varten.

 

Teeostoksilla Ouluntullissa klo 8:30

Raahen lähistöllä oli sopiva aika ja paikka nauttia kevyt aamiainen.

Raahe - Pattijoki klo 9:15

Kevyt aamiainen klo 9:15

Kalajoella mopon tankkaus ja ukon tyhjennys klo 10:15.

(sivun alkuun)

5. Kalajoki - Seinäjoki

Melkoisen tylsää, tasaista taivalta Pohjanmaalla. Täällä alkoi kaivata paikallisia mutkateitä, mutta eihän niitä ollut aikaa etsiä.

Taukopaikka Uusikaarlepyyssä klo 11:30

 

Onko jarruissa vikaa? Ylihärmä klo 12:11


Ylihärmän kohdalla alkoi etupäästä yhtäkkiä kuulua melkoista rohinaa ja ohjaustankokin vapisi hiukan. Nopea pysähdys levähdysalueelle - joko nyt pääsen tarkemmin tutustumaan, mitä työkaluja en osaa käyttää? Onneksi en, sillä pikaisen tutkimisen jälkeen oikeanpuoleisen jarrusatulan alta löytyi peukalonpään kokoinen kivi kiilantuneena. Se hankasi jarrulevyä ja oli tehnyt jo pienen uran levyyn. Kivi pois ja kaikki kunnossa.

Tankkaus Seinäjoen Shell Expressillä klo 12:53 ja suunta kohti Jyväskylää.

6. Seinäjoki - Jyväskylä

Jyväskylää kohti ajettaessa maisemat muuttuvat hieman mielenkiintoisemmiksi ja tiet mutkaisemmiksi. Tuurissa oli lähes ruuhka ihmisten rynnistäessä Keskiselle. Liikkuvan Poliisin auto iskeytyi kannoilleni Tuurissa ja kyllästyin siihen Töysässä, jossa päätin pitää taas tauon ja rasvata mopon ketjut. Kypäräkin kaipasi jälleen puhdistamista.

Ketjujen rasvaus Töysässä klo 13:40

 

Ötököitä riittää niin kypärässä kuin mopossakin

Nopean tankkauksen jälkeen Jyväskylän Keljonkeskuksessa klo 15:50 suuntana toiseksi viimeinen etappi Tampereelle. Tuntuu siltä, että homma on jo hoidossa, vaikka matkaa onkin jäljellä yli tavallisen päivälenkin.

 7. Jyväskylä - Tampere

Omituista keskikaidetietä siellä täällä matkan varrella. Varmasti ohituskolarit vähenevät, mutta keskikaiteen turvallisuudesta ainakin motoristien näkökulmasta voidaan olla perustellusti eri mieltä. En haluaisi kokeilla, miltä tuntuu kaatua satasen vauhdissa ja liukua päin kaidetta ja sen teräviä teräsjalkoja.

Lisää urputusta, kun pääsin vauhtiin. Mitä järkeä on rakentaa teiden varsille levähdyspaikkoja, joissa ei ole jäteastioita? Jossain vaiheessa pysähdyin tällaiselle, lähinnä kaatopaikkaa muistuttavalle levähdysalueelle: kaunis paikka järven rannalla, hirsipöytä ja penkit ruokailijoita varten mutta ei yhtään roskista! Ympäristö oli sitten sen mukaista, kuvottavaa. Itse en osallistunut roskaamiseen, vaan laitoin tyhjentyneen tupakka-askin taskuun.


Tauko "kaatopaikalla"

Tankkaus Lempäälän TB-Pirkanhovissa klo 18:02. Viimeinen etappi kohti kotia alkamassa. Soitto kotiin vaimolle: laita ruoka uuniin ja sauna päälle!

8. Tampere - Helsinki


Viimeinen rutistus on nopeaa, mutta rasittavaa moottoritieajoa. Tässä vaiheessa paikat, lähinnä kädet ja niska, olivat jo sen verran finaalissa, että nopeusrajoitus 120 km/h riitti hyvin. Vauhdin noustessa reippaasti satasen yli huomasin aivan uuden ilmiön: ilmeisesti pääni oli turvonnut matkan aikana?

Ilmavirran riuhtoessa kypärää (Caberg Rhyno)
sen avattava leukaosa painoi leukaa niin, että leukaniveliä alkoi särkeä oikein kunnolla. Oli pakko pysähtyä ja avata luukku hieman raolleen, jolloin särky helpottui heti. Tiedän, ei ole kovin turvallista ajaa leukaosa avoimena, mutta oli pakko.

Myöhemmin kokeillessa kypärä mahtui taas päähän aivan hyvin. Ilmeisesti lähes vuorokauden yhtämittainen kypäränkäyttö todellakin kasvattaa päätä :-)

Ajon lopetuspisteeseen Vuosaaren Shellille saavuin klo 19:45. Viimeinen tankkaus ja lyhyt ajo kotiin. Lautasellinen makaronilaatikkoa, saunaan, kaksi olutta ja mies sammui kuin saunalyhty. 12 tuntia syvääkin syvempää unta ja herätys ihmetellen: mitään paikkaa ei kolota eivätkä lihakset ole kipeinä, vaikka varoitin vaimoa siitä, että en mahdollisesti pääse aamulla sängystä ylös.

Matkan pituus mopon mittarin mukaan 1.704 km, jossa lienee muutama kymmenen kilometriä liikaa "viralliseen" reittiin verrattuna.  Bensaa paloi 101 litraa eli keskikulutus oli 5,9 l/100 km. Öljyä ei näyttänyt kuluneen lainkaan. Takarenkaasta häipyi pintaa odotetusti ja se alkaakin olla vaihtokunnossa.

Seuraavia suorituksia ajatellen on syytä muistaa, että pankeilla on jonkinlainen suojaus korttien käytössä: kortit lakkaavat toimimasta automaateilla, jos saman vuorokauden aikana on liian monta tankkausta. Mikä tämä määrä on, sitä en tiedä. Minulla 8. tankkaus ei enää onnistunut automaatista, kassalla pankkikortti toimi kyllä normaalisti. On siis hyvä pitää mukana ainakin kaksi eri korttia ja varmuuden vuoksi muutama kymppi käteistäkin.




Ajon lopetus 2.6.2007: mittarissa 7731 km, klo 19:52

                       

 

Lisäykset


- Ajopaperit lähetetty IBAF ry:lle 6.6.07

- 8.6.07 sähköpostiviesti IBAF ry:ltä: ajopaperit lähetetty tarkastettavaksi tänään

- 30.8.07 IBAF ry:ltä diplomi ajosta ja kangasmerkki. Loput roinat tulevat mukana seuranneen tiedotteen mukaan myöhemmin loppuvuoden kuluessa

- 12.12.07 posti toi rekisterikilven alustan ja pari pinssiä. Kyllä nyt kelpaa!  :-/

(sivun alkuun)


©2017 JKWeb - JTK tarinaa rautaperseajoista ja muustakin moottoripyöräilyyn liittyvästä; ajoreittejä ja reittivihjeitä - suntuubi.com